Löysin postilaatikostani Suomen muotilehtien tulokkaan, Ellen. Erehdyin tilaamaan sen nimittäin varsin edulliseen hintaan - kolme numeroa kympillä.

Lehteä kauppaava puhelinmyyjä kertoi lehden käsittelevän muodin lisäksi muun muassa myös matkailua, terveyttä, sisustusta ja ruokaa. Lisäksi hän mainosti, että lehden takana on ihka oikea suomenkielinen toimitus. Ooo, ajattelin. Cosmopolitanille olen nimittäin kääntänyt selkäni jo viitisen vuotta sitten - ärsyttävien seksijuttujen lisäksi ennen kaikkea käännettyjen artikkeleiden vuoksi. Ei nimittäin suomalaisjunttia kiinnosta metropolien meininki; Demi Mooren haastattelu (kysymys-vastaus -tyyliin!) tai "Pettääkö miehesi sinua - 10 varmaa merkkiä".

Mutta että ihan suomalainen toimitus Ellessä! Ajatella! Miksiköhän silti epäilys heräsi, ja lehden avattuani tarkistin samantien juttujen kirjoittajat. Teksti Francoise Delbeco, suomennos Lena Talvio. Voi #%&¤!. Kuvatkin vielä All Over Pressiltä (s.121). Tämän annan vielä anteeksi, kertoohan juttu Sean Pennistä. Sitten sivulle 116: "Kunnes tiliote meidät erottaa". Teksti Sarah Bernard, suomennos Marjukka Hellsten. Kuvat Guy Pascal. Voi #%#*%! Ärr. Tosin juttua vilkaistuani huomaan, että siinä puhutaan ihan suomalaisten rahankäytöstä, mutta silti. Meni maku.

En kenties kuulu lehden kohderyhmään, mutta toivoin silti 22-vuotiaana kaupunkilaisnaisena saavani lehdestä irti edes jotain. Iloa, piristystä arkeen. Luenhan innolla Trendiäkin, vaikka en muodista piittaa. Tykkään kyseisen lehden tyylistä ja ulkoasusta, ammattitaidolla kirjoitetuista jutuista ja sisällöstä kaiken kaikkiaan.

Hauskinta Ellessä on se, että se haisee Seiskalta. Aller Julkaisujen lehdet kun vain tunnistaa välittömästi. Ellen fontit ovat Alleria, taitto myös. Elle muistuttaa siis ulkoasultaan hieman juorulehteä, mutta toisaalta tulee myös mieleen Sanoma Magazinen MeNaiset (joka eroaa Allerin julkaisuista vain taitollaan).

Voisin analysoida suomalaisia naistenlehtiä junttinäkökulmastani loputtomiin. On nimittäin käsittämätöntä, että olen etsinyt sitä "omaa" lehteä vuosikaudet. Trendi on lähinnä sitä, mutta olen kasvamassa hiljalleen sen ohi. Odotan kauhulla sitä päivää, kun tartun Oliviaan tai mitä näitä nyt onkaan. Sisustuslehdissäkin on niin paljon eliittikoteja, että puistattaa. Avotakka on selailtava, mutta varsin tylsä. Koti ja Keittiö haisee taas liikaa Allerilta. Dekot ja Divaanit ynnämuut uusimmat tulokkaat - ei. Kaipaan niin kovasti nuorelle, tavalliselle suomalaisnaiselle tehtyä lehteä, jossa eivät kimaltele Jennifer Lopezin korvakorut eikä "Kuukauden kotina" esitellä hulppeaa kaksiota Helsingin Punavuoresta. Joku varmaan nyt sanoo, että Anna. Liikaa henkilöjuttuja, liian vähän vinkkejä arkeen ja kotiin. Pirkasta kun nyt joku vain kehittelisi nuorekkaamman version. Tilaisin heti!